Vappuaatto – tai paremminkin vappupäivä, kello 01.10
Onpahan ensimmäinen päivä matkanjohtajana paremmalla puolella. Koko matka alkoi
kotipaikkakuntani naapurikunnasta minne perheeni minut vappuaattona vei. Olimme sopineet
linja-auton kuljettajan kanssa tapaavamme siellä. Alkuiltapäivästä lähdimme ajelemaan kohti
Helsinkiä ja Katajanokkaa missä Finnjet oli laiturissa. Matkalla tutkimme Saksan autobahnojen
numeroita ja teimme alustavan ajosuunnitelman. Tarvon tien päässä päätimme kokeilla
onneamme ja ajaa pitkin Mannerheimintietä, vaikka olikin vappuaatto ja liikenne keskustassa
sen mukaista. Meillä oli kuitenkin tuuria ja liikenne sujui aivan normaalisti ja olimmekin
Katajanokalla puolisen tuntia etuajassa.
Lippujen/maihinnousukorttien ja aamiaislippujen kanssa meni jonkin aikaa. Laitoimme myös
Leilan ryhmän hyttinumerot matkalaisten nimilistaan. Sain myös Leilalle ja itselleni yhteisen
hytin.
Yksi pariskunta ei ollut huomannut tietoa muuttuneesta lähtöajasta ja olivat tulleet terminaaliin
jo puolelta päivin. Totesivat ainakin olleensa ajoissa paikalla. Koko muu ryhmä oli paikalla
viiden jälkeen, paitsi yksi henkilö, joka oli juuttunut vappuaaton ruuhkaan, mutta hänkin ehti
vielä hyvin laivaan.
Heti kun laiva lähti satamasta Leilan ja minun ryhmillä oli yhteinen tervetuloatilaisuus, jossa
juhlistettiin alkavia matkoja ja vappuaattoa shampanjalla. Leila toivotti kaikki tervetulleiksi
toteamalla: ”Lyhyet puheet ovat ne parhaat puheet. Skål”
Molempien ryhmien linja-autojen kuljettajat, minun ryhmän johtaja sekä Leila ja minä
menimme yhdessä syömään vappuaaton illallisen. Ryhmille ei laivan illallinen kuulunut
yhteiseen ohjelmaan. Silja Line tarjosi matkanjohtajille yhden drinkin sekä 50,- markan
alennuksen tax free-ostoksista – Hauskaa Vappua!.
Kiertelimme Leilan kanssa Paradise-ravintolassa ja Stardust-yökerhossa, mutta ainoastaan
Leilan ryhmän matkalaisia oli seuraamassa Finnjetin vappuhulinaa. Oman ryhmäni jäseniä en
nähnyt.
Matka on alkanut ja tähän asti mennyt suuremmitta kommelluksitta.
Vapunpäivä meni laivalla seurustellessa ryhmäläisten kanssa. Alan jo vähitellen oppia
muistamaan heidän nimensä. Meillä oli yhteinen tutustumistilaisuus – vain ”omalle” ryhmälleni
Helsinki-ravintolassa. Finnjetin kuulutus-järjestelmä ei oikein toiminut, koska kaikki eivät
saaneet tietoa.
Länsisaksalaisen yhtiön itäsaksalaisia työntekijöitä oli laivalla noin 300, joten ei ihme jos
kongressitilat olivat meidän saavuttamattomissa
Illalla pidimme vielä palaverin linja-autonkuljettajan ja ryhmän oman vetäjän kanssa torstain
ajoaikatauluista yms.
Edessämme on 750 km:n matka Dinklsbuhliin.
Jännittää!!